Historiaa

Suomen Viittomakielen Tulkit ry

Ammatillinen edunvalvonta Suomessa on alkanut 1800-luvun loppupuolella, jolloin esimerkiksi virkamiehet alkoivat muodostaa etujärjestöjä. Suurlakkovuosi 1905 antoi sysäyksen ammattiyhdistysliikkeen laajentumiselle. Työnantajatkin alkoivat perustaa omia etujärjestöjä. Kuitenkin vasta vuonna 1940 työntekijäpuolen ja työnantajapuolen etujärjestöt hyväksyivät toisensa neuvotteluosapuoliksi, jolloin alettiin solmia työehdoista yleissopimuksia. Vuodesta 1969 lähtien ryhdyttiin neuvottelemaan tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. (Lehto 1995, 266-267.) Viittomakielen tulkkien ammatillinen edunvalvonta on alkanut vasta 1980-luvun alkupuolella oman ammattiyhdistyksen kautta. Yhdistys liittyi ammattiliittoon vuonna 1986. Järjestäytyneen etujen valvonnan kautta viittomakielen tulkkien työolot ja ammatin status ovat parantuneet.

Viittomakielen tulkkien ammattiyhdistys Suomen Viittomakielen Tulkit – Finlands Teckenspråkstolkar ry (SVT) perustettiin vuonna 1982. Sen tarkoituksena on toimia viittomakielen tulkkien ammattiyhdistyksenä, toimia yhdyssiteenä jäsenten välillä sekä edistää tulkkitoimintaa Suomessa. (Suomen Viittomakielen Tulkit ry, säännöt)

Taustaa viittomakielen tulkkien ammattiyhdistyksen perustamiselle

Kuurojen Liiton toiminnan yksi päämääristä 1960-luvulta alkaen on ollut järjestäytyneen tulkkitoiminnan kehittäminen. Kuurojen yhteisössä ja sen lähellä on aina ollut viittomakielentaitoisia kuulevia, jotka ovat toimineet tulkkeina kuuroille erilaisissa tilanteissa. Tällaisista henkilöistä Kuurojen Liitto keräsi ensimmäisen tulkkiluettelon oikeustulkkausta varten vuonna 1964 ja laajemman tulkkiluettelon sosiaalihallitukselle 1970-luvulla. Näistä ajoista lähtien Kuurojen Liitto on ollut aktiivinen vaikuttaja koko maan kattavan yleisen tulkkipalvelun aikaansaamiseksi Suomeen. Kuurojen Liitto järjesti ensimmäiset koulutukset viittomakielen tulkeille 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Liitto piti yhteyttä kentällä toimiviin tulkkeihin ja otti kantaa tulkkipalvelua koskeviin periaatteellisiin kysymyksiin. Vähitellen Kuurojen Liiton rooli etenkin tulkkien palkkioita, työehtoja ja sosiaaliturvaa koskevissa asioissa kävi kuurojen etujärjestönä varsin ristiriitaiseksi. Neuvottelupuoleksi kaivattiin viittomakielen tulkkien omaa järjestöä. Liiton tehtäväksi tulikin auttaa viittomakielen tulkkeja alkuun omassa järjestötoiminnassa. (Jääskeläinen 1985, 69-79.) Päivi Lappi kertoo Kuurojen Liiton roolista yhdistyksen perustamisessa näin:

”Ensimmäisen polven” muodostivat ne tulkit, jotka syystä tai toisesta päätyivät siihen ensimmäiseen käytännössä Kuurojen Liiton sosiaalihallitukselle kokoamaan tulkkiluetteloon 1970-luvulla. Suurin tai ainakin näkyvin osa heistä oli kuurojen omaisia; heitä pidettiin hyvinä tulkkeina, koska he ymmärsivät kuurojen viittomista! Nämä tulkit muodostivat myös SVT:n perustamis- ja alkuvaiheen ydinryhmän. SVT:hän on mitä suurimmassa määrin Kuurojen Liiton ”lapsi”. Koko tulkkitoiminta ja tulkkikoulutus alkoi liiton aloitteesta ja sen johdolla.

Keväällä vuonna 1981 järjestettiin Kuurojen Liiton kurssikeskuksessa Malminharjulla ensimmäiset viittomakielen tulkkien neuvottelupäivät, joille osallistui noin 25 tulkkia. Päivien aikana keskusteltiin mm. ammatillisesta järjestäytymisestä. Läsnäolijoiden enemmistö oli sitä mieltä, että tulkkijärjestö tulisi perustaa aatteelliselle pohjalle. Asiaa valmistelemaan perustettiin työryhmä. (Jääskeläinen 1985, 78.)

SVT:n perustaminen

Viittomakielen tulkkien ammattiyhdistyksen perustava kokous pidettiin tulkkien opintopäivillä Hyvinkäällä 2.10.1982. Kuurojen Liiton kutsumana yli 100 tulkkia oli kokoontunut kaksipäiväisille opintopäiville tärkeimpänä tavoitteenaan yhdistyksen perustaminen. Uusi yhdistys oli tarpeellinen, sillä tulkit tarvitsivat tunteen kuuluvansa johonkin samaa työtä tekevien joukkoon, jolla on yhteiset kysymykset, vaikeudet, edut ja tavoitteet. Yhdistyksen perustaminen selkeytti ristiriitaisen tilanteen, jossa Kuurojen Liitto ja sen tulkkitoimikunta olivat edustaneet sekä kuuroja että tulkkeja. Uuden yhdistyksen kautta tulkit pystyivät saamaan oman äänensä kuuluviin ja Kuurojen Liitto pystyi keskittymään työhönsä kuurojen etujärjestönä. Kuuroillekin löytyi nyt taho, johon he tarvitessaan pystyisivät ottamaan yhteyttä kysyäkseen tulkin toiminnasta kentällä tai valittaessaan palvelusta. Aikaisemmin kukaan ei ollut vastannut tulkkien puolesta. Yleinen mielipide opintopäivien jälkeen oli se, että päivät olivat onnistuneet. Tulkit olivat erittäin iloisia oman yhdistyksen perustamisesta. (Jääskeläinen 1982, 1.)

SVT:n toiminnan käynnistäminen

Viittomakielen tulkkien työ muuttui nopeasti muutamassa vuodessa vapaaehtoisesta kuurojen auttamisesta ammattitaitoiseksi tulkkipalveluksi. Tästä johtuen työtä oli paljon tehtävänä ja ongelmia ratkottavana, jotta ammatti saisi sille kuuluvan paikan muiden ammattien joukossa. Tärkeimpiä edunvalvonnan työsarkoja oli viittomakielen tulkkien palkkaus, kokopäiväisten tulkinvirkojen perustaminen, eläketurvan saaminen, vakuutukset sekä opiskelutulkkien sosiaaliturva ja aseman parantaminen. Opintopäivillä Hyvinkäällä tulkit olivat keskustelleet ryhmissä tulkkipalvelun senhetkisestä tilanteesta ja todenneet, että ongelmat olivat samanlaisia eri puolella Suomea. Kuurot eivät tienneet riittävästi tulkkipalvelusta. Palkanmaksussa oli epäselvyyksiä. Terveyskeskuksissa oli pitkät jonotusajat, jolloin tulkeilla oli huoli siitä voivatko he ottaa toista työtä samalle päivälle. Ongelma oli myös tulkkitoimistojen puute varsinkin pääkaupunkiseudulla. Kuurojen oli vaikea tavoittaa tulkkeja. (Kuurojen Lehti 21/1982, 3.) Tulkkien ammattiyhdistyksellä oli runsaasti tehtävää edessä.

Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat puheenjohtaja Kaija Westerholm, sihteeri Raili Ojala, varapuheenjohtaja Ari Peltonen, rahastonhoitaja / jäsenkirjuri Raija Palmu sekä muut jäsenet Muisto Suoknuutti, Marja Moilanen ja Juhani Auvo kuurosokeiden tulkkien edustajana. Hallituksen ensimmäisessä kokouksessa perustettiin työryhmät palkka- ja vakuutusasioita tutkimaan. Muiksi tehtäviksi kirjattiin ylös muun muassa tulkin aseman selvittäminen, yhteydenpito kuntiin, kuuroihin, kuurojenyhdistyksiin, Kuurojen Liittoon ja pohjoismaisiin tulkkiyhdistyksiin, tulkin passi, tulkin merkki ja virka-asu. Konkreettisena toimenpiteenä yhdistys päätti anoa Kuurojen Lehdestä palstatilaa yhdistyksen asioille. Kuurojen Lehti suostui pyyntöön ja niin SVT alkoi tiedottaa toiminnastaan muun muassa Kuurojen Lehden kautta. (Kuurojen Lehti 2/83, 11.)
Vuoden 1983 päättyessä jäseniä oli noin 130 (Kuurojen Lehti 7/84, 5). Vuoden 1984 lopulla noin 150 (Kuurojen Lehti 13-14/84, 13). Tällä hetkellä (31.12.2009) SVT:n jäseniä on 496.

SVT:n saavutuksia

Heti alusta lähtien pyrittiin parantamaan tulkkien perusturvaa. Suuri edistysaskel oli kun tulkit liittyivät Esiintyvien taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmien eläkekassaan (TaEL) vuoden 1986 alusta (Wickholm 2003, henkilökohtainen tiedonanto).

Samana vuonna 1986 SVT liittyi Erityisalojen Toimihenkilöliitto Erto ry:n jäseneksi. SVT ei ollut yksinään tarpeeksi voimakas neuvottelemaan esimerkiksi palkkaan liittyvistä asioista, joten se tarvitsi ammattiliiton ammattitaitoa ja parempia resursseja työn tueksi. Suomen Viittomakielen Tulkit ry oli mukana perustamassa eurooppalaista tulkkiyhdistystä EFSLI:ä (European Forum of Sign Language Interpreters). Yhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1993. Tästä lähtien SVT:llä on ollut edustus Efslin vuosikokouksissa.

SVT perusti vuonna 1997 tulevaisuustyöryhmän visioimaan tulkin työn järjestämistä tulevaisuudessa. Ryhmän työn tuloksena Suomeen perustettiin ensimmäinen valtakunnallinen tulkkipalveluja tuottava taho Viittomakielialan Osuuskunta Via.

SVT:n historia, viittomakielen tulkin edunvalvonta: Päivi Rajalin 2003

Vuonna 2005 perustettiin tulevaisuustyöryhmä II pohtimaan yhdistyksen tulevaisuutta. Vaihtoehtoja oli neljä. Yhdistys voisi jatkaa kuten ennen, irtautua AY-liikkeestä ideologiseksi yhdistykseksi, perustaa ERTOon laaja-alainen Viittomakielialan työntekijät ry yhdessä viittomakielen opettajien ja ohjaajien kanssa tai vaihtaa liittoa SVT:n identiteetin näkökulmasta läheisempään liittoon.

25.3.2006 kevätkokous päätti, että yhditys siirtyy Akavan Erityisaloihin. Akavan Erityisaloissa jäseninä olivat etuudestaan mm. Kääntäjien Ammattiliitto KAJsta sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen henkilökuntayhdistys.