Sanasto

Tulkkausalan termistöä

Suomalaisen viittomakielen tulkki – ammatillisen koulutuksen saanut tulkki, jonka työkielinä ovat suomalainen viittomakieli ja suomen kieli.

Opiskelutulkki – tulkki, joka työskentelee oppilaitoksessa kouluttajien, opiskelijoiden ja henkilökunnan tulkkina.

Paritulkkaus – tulkkausmenetelmä, jossa kaksi tulkkia tekee yhdessä tulkkausta vuorotellen aktiivitulkkausvuoron ja tukivuoron välillä. Tulkkaustilanne vaikuttaa tulkkien käyttämään tekniikkaan. Kiireisessä keskustelutilanteessa molemmat tulkit voivat olla aktiivitulkkeja.

Ryhmätulkkaus – tulkkausmenetelmä, jossa useampi tulkki tekee yhteistyötä samassa tilassa jakaen tulkkauksen tilanteen mukaan.

Simultaanitulkkaus – tulkkausmenetelmä, jossa tulkki samaan aikaan kuuntelee tai katsoo kieltä ja tulkkaa joko viittomakielelle tai suomen kielelle. Viittomakielen tulkit käyttävät tätä menetelmää yleisimmin.

Konsekutiivitulkkaus – tulkkausmenetelmä, jossa tulkki vastaanottaa ensin viitottua tai puhuttua kieltä sopivan pituisen jakson ja tulkkaa sen sitten joko viittomakielelle tai suomenkielelle. Tällöin puhuttu tai viitottu kieli ja viittomakielelle tai suomen kielelle tapahtuva tulkkaus vuorottelevat.

Taktiilitulkkaus – tulkkausmenetelmä, jossa tulkki on asiakkaansa kanssa käsi-kontaktissa. Tulkki tulkkaa viittomakieltä tai viitottua puhetta kädestä käteen. Suomen kieleen päin tulkatessa kuurosokea asiakas viittoo vapaaseen tilaan ja tulkki kääntää viestin puhutulle kielelle.

Kirjoitustulkki - kirjoitustulkkikoulutuksen saanut henkilö, joka kirjoittaa kuulemansa tietokoneelle. Asiakas voi lukea kirjoitetun informaation suoraan tietokoneen näytöltä tai televisioruudulta. Toisinaan teksti heijastetaan valkokankaalle, mikäli tulkkausta tarvitsevia asiakkaita on tilaisuudessa useampia. Tarvittaessa kirjoitustulkkaus voi tapahtua myös käsin kirjoittamalla.

Yleistulkkaus - Tulkkaaminen erilaisissa asioimistilanteissa. Asioimistulkkauksia tehdään eri viranomaisten ja vapaa-ajan tilanteissa. Tulkit tulkkaavat esimerkiksi työpaikoilla, sosiaali- ja terveysalan toimipisteissä, kouluissa, juhlissa tai harrastuksiin liittyvissä tilanteissa.

Yleisötulkkaus - Tulkkaustapahtuma, jossa tulkkaus tapahtuu useammalle asiakkaalle yhtä aikaa. Yleisötulkkausta voi olla mm. seminaareissa, kokouksissa tai konserteissa.

Viittomakielialan termistöä

Viittomakielinen – kuuro tai kuuleva henkilö, jonka äidinkieli tai ensikieli on viittomakieli.

Kuuro – henkilö joka ei kuule. Kuuron äidinkieli on Suomessa yleensä suomalainen viittomakieli.

Kuuroutunut – henkilö, joka on syntynyt kuulevana, mutta häneltä on jossakin elämänsä vaiheessa alentunut kuulo niin, ettei hän enää pysty kuulemaan puhetta. Kuuroutunut saattaa kuitenkin kuulla esim. ympäristön ääniä ja puhua itse esimerkiksi suomea/ruotsia. Kuulemisen tukena kuuroutunut käyttää huulilta lukua. Osa kuuroutuneista käyttää myös viitottua puhetta.

Kuurosokea – henkilö, jolla on kuulo- ja näkövammojen yhdistelmä. Kaikki, joita kutsutaan kuurosokeiksi, eivät ole täysin kuuroja ja sokeita. Useimmat näkevät ja/tai kuulevat jonkin verran. Kuurosokeiden kommunikaation kieliä ovat viittomakieli ja/tai puhuttu kieli, joita voidaan tuottaa ja vastaanottaa hyvin erilaisin menetelmin. Esim. viittomakieltä voidaan vastaanottaa näön jäänteiden avulla rajoittuneeseen näkökenttään ja/tai lähelle viitottuna. Jos näköä ei ole jäljellä tai se ei riitä viittomien hahmottamiseen, viitotaan taktiilisti (kädestä käteen). Kommunikaation muita menetelmiä ovat mm. viitottu puhe, huulilta luku ja kuvailu.

Huonokuuloinen – henkilö, joka kuulee jonkin verran. Huonokuuloinen kommunikoi esim. suomen/ruotsin kielellä ja käyttää kuulemisen tukena huulilta lukua ja joskus viitottua puhetta tai viittomakieltä.

Kuulovammainen – on luokitteluun käytetty käsite, lääketieteellinen termi joka kattaa kaikki yllämainitut ryhmät. Jos tiedetään, mihin ryhmään ihminen tuntee kuuluvansa, on suositeltavampaa käyttää hänestä termiä kuuro, viittomakielinen, huonokuuloinen tai kuuroutunut.

Viittomakielet – ovat luonnollisia kieliä, joilla on oma puhutuista kielistä eroava kielioppinsa. Joka maassa on oma viittomakielensä. Viittomakielissä on alueellisia murteita, arki- ja juhlatyylejä sekä slangeja. Käsien liikkeiden lisäksi myös suun ja vartalon liikkeet sekä kasvojen ilmeet ovat kieliopillisia elementtejä viittomakielisessä ilmaisussa.

Suomalainen viittomakieli – on saamen ja romani kielen rinnalla yksi maamme perustuslaissa mainituista vähemmistökielistä. Suomalainen viittomakieli ei ole käsillä koodattua suomen kieltä vaan sillä oma kielioppinsa.

Viitottu puhe – huulilta lukua tukeva kommunikaatiomenetelmä, jonka perustana ovat puhuttu kieli ja sen rakenteet. Viitottu puhe ei ole itsenäinen kieli vaan esimerkiksi suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen yhdistelmä, jossa puheen tai huulilla tuotettujen äänettömien sanojen lisäksi viitotaan viittomia puhutun kielen sanajärjestyksen mukaisesti.

Taktiiliviittominen – kuurosokeitten käyttämä menetelmä, jossa viitotaan kädestä käteen. Taktiilisti voidaan viittoa esim. viittomakielellä, viitotulla puheella tai sormittamalla.

Hyödyllistä sanastoa

Kuulevat Kuurot
Kielienemmistö Kielivähemmistö
Suomenkielinen Viittomakielinen
Sanoa, puhua Viittoa / sanoa
Kertoa Kertoa / viittoa
Lausua Lausua / viittoa
Auditiivinen Visuaalinen, taktiilinen
Sana Viittoma
Foneemi Foneemi, kereemi
Aakkoset Sormiaakkoset (verbi: sormittaa esim. S-A-N-N-A)
Huulten liikkeet Huulio

Vältä seuraavia sanoja ja fraaseja

Mykkä (merkityksessä: kuuro)

Kuuromykkä

Kuuromykkäinkoulu

Elekieli, pantomiimi, merkkikieli (merkityksessä: viittomakieli)

Kansainvälinen viittomakieli (käytä muotoa kansainvälinen viittominen)

Tulkin työstä puhuttaessa on lähtökohtaisesti usein järkevää välttää seuraavia sanoja ja fraaseja:

Kuuron …

…avustaja

…henkilökohtainen avustaja

…koulunkäyntiavustaja

…tukihenkilö

…auttaja

Vältä myös ilmaisuja:

Tulkki auttaa/avustaa kuuroa…

Tulkki neuvoo/ohjaa kuuroa…

(lähde: Suomen Viittomakielen Tulkit ry 2013)